Näin vapunpäivänä keskellä ympärillä pyörivää hälinää on hyvä pysähtyä miettimään itselle tärkeitä asioita. Taakse jäänyt sopeutumisvalmennuskurssi avasi monia ajatuksia sairastamisesta ja omasta itsestäni. Ensinnäkin on äärimmäisen tärkeää tietää ja huomata, että en ole asian kanssa yksin. Vaikka tilanne on jokaisen kohdalla erilainen, samat ajatukset ja pelot kantavat meitä syöpään sairastuneita hyvinkin pitkälti. Tunne siitä, että joku ymmärtää, joku muukin on kokenut samoja asioita, lohduttaa. Sain myös evääkseni uskomattoman annoksen uskoa ja toivoa, elämäniloa ja positiivisia ajatuksia. Toivottavasti osaan hyödyntää näitä eväitä myös jokapäiväisessä arjessa.

Kirjoittaminen tuo minulle suurta lohtua. Runot, mietteet, ajatukset. Niiden paperille (tai näin nykyaikana muistitikulle) työstäminen tuo suurta helpotusta tuskaan, ajatusten sekamelskaan ja toivottomuuteen. Tulevaisuudessa tarkoitukseni on keskittyä vielä enemmän kirjoittamiseen ja sitä kautta hakea eheämpää ja terveempää oloa, sikäli mikäli se vain on mahdollista. Se on kuitenkin se mitä haluan, miksen toteuttaisi haavettani.

Tällä hetkellä ajatukset pyörivät tulevan kuukauden tapahtumissa, tutkimuksissa ja odottelussa. Jokainen tutkimus ja koe pitää aina sisällään sen tosiasian, että tuloksetkin on kuultava, halusi tai ei. Joka ikinen kerta tilanne pelottaa sydänjuuria myöten. Entä jos jotain taas löytyy? Jos joudunkin taas leikkaukseen? Elänkö tämän taudin kanssa koko loppuelämäni? Pelon kanssa ainakin elän, se on varmaa. Mutta ajan kanssa toivon, että pelko siirtyy enemmän taka-alalle.

Olen ottanut tavaksi pohtia illalla ennen nukkumaanmenoa vähintään yhden hyvän asian, joka on tapahtunut päivän aikana. Kokeilkaa, tulette yllättymään! Vaikka tuntuisi, että on erittäin huono päivä takana, asioita löytyy aina väkisin enemmän kuin yksi. Tästä päivästä mainitsen kevään tuoksun, lintujen laulun, sateen ropinan ja rakkaan aviomieheni kanssa laatuajan viettämisen:)