Kaveri, jonka voisin mielellään laittaa kiertoon aina toisinaan. Ainakin niin, että se ei olisi ihan iholla joka päivä. Jokainen, joka on elänyt säännöllisen ja pitkään kestäneen kivun kanssa, tietää mistä puhun.

Olen sairastamiseni aikana pohtinut usein kipua ja sen kuvailua. Miten kuvailet kipua ja sen luonnetta? Polttavaa? Viiltävää? Jomottavaa? Raastavaa? Sanoja löytyy vaikka kuinka paljon, mutta jokaisen sanan takana on jokaisen henkilön oma ja yksilöllinen kokemus kivusta. Jonkun mielestä pieni kipu voi olla jollekin toiselle jo täysin sietämätön. Sairaala-ajoista muistan nämä huvittavat 0-10 kipukategoriat, jotka luonnollisesti olivat täysin riippuvaisia siitä, paljonko sinuun pumpattiin kipulääkettä. Kunnon "tropeissa" oli hienoa sanoa hymy huulilla, että nolla, mutta annas olla kun kipupumppu nykäistiin pois, niin tuntui, että kymppikään ei enää riitä.

Sairaalasta minut kotiutettiin Panadol-purkki kourassa, joka ei tietenkään riittänyt alkuunkaan. Olenkin monesti jälkeenpäin pohtinut, että olisinko mahdollisesti toipunut leikkauksesta nopeammin, jos olisin saanut riittävää kivunlievitystä heti aluksi myös kotiin? Jälkiviisautta ja turhaa pohtimista, niinpä niin. Lääkkeiden maailma on niin suuri ja upottava, että en lähde nyt alkuunkaan sinne reitille:) 

Uskokaa pois, kivuttomista päivistä nauttii ihan täysin rinnoin! Sitä paitsi siitä nauttii silloin myös koko perhe:)